Kevään ensimmäisten auringonsäteiden paljastaessa koirankakat lumikasoista, herää keski-ikäisessä miehessä ajatus juoksemisesta. Tuo jo lapsena opittu jalo taito on saanut nyky-yhteiskunnassa siirtyä pois sähköisten potku- ja rullalautojen tieltä. Mikä voimallinen tunne olikaan lapsena juosta paljain jaloin pitkin niittyä vailla huolta huomisesta. Pystyisikö tämän tunteen kokemaan vielä uudestaan vuosikymmenien jälkeen? Onko jokirannassa rimpuileva keskivartalolihava iskävartalo verkkareissa liian kuumis katukuvaan, vai palauttaako se mieleen Kummelin sporttivartin?

Näiden mielikuvien kanssa hän otti yhteyttä yrityksen Ideanikkarit-tiimiin. Lähtisikö työpaikka tukemaan juoksuharrastusta kustantamalla halukkaille osallistumisen Paavo Nurmi Marathon -juoksutapahtumaan? Mikä motivoikaan paremmin kuin edessä oleva juoksukilpailu. Vielä kun sitä toitottaa rehvakkaasti kahviautomaatilla, ei perääntymiseen ole varaa.

Tiimipaita päällä kesälomalle

Ideanikkarit tarttuivat innostuneena haasteeseen ja alkoivat jopa suunnitella yhteisiä juoksupaitoja. ATR Running Teamiin ilmoittautui lopulta 13 juoksijaa, eli vähintäänkin kiitettävä otanta yrityksen noin 65 työntekijästä. Paidat lähtivät painatukseen, juoksujoukkue ilmoitettiin tapahtumaan ja käytävillä kantautui juoksuaiheiset keskustelut. Pahin oli siis ohi. Enää pitäisi suoriutua kilpailupäivänä lähtöviivalta maaliin.

Paavo Nurmi Marathonin ajankohdaksi oli tänä vuonna tarkentunut elokuun puoliväli, eli 17.8.2019, siis mukavasti kesälomien jälkeen. Mitäpä sitä muutakaan lomalla tekisi, kuin suorittaisi juoksuohjelmien mukaisia lenkkejä, tarkkailisi ruokavaliota ja katselisi somefiidistä muiden toinen toistaan hienompia kuvia kesäisistä drinkeistä. Kuten aina – kesäloma meni nopeasti ja juoksukilometrejä tuli liian vähän. Epävarmuus alkoi hiipiä puseroon.

Viikko ennen Paavoa alkoi ahkera säätiedotusten tarkkailu

Ilmatieteen laitoksellakin tämä oli noteerattu, ja ennustetta vaihdettiin kiivaasti viimeisen viikon aikana rankkasateista hellelukemiin lähes päivittäin. Loppuviikkoa kohden alkoi kuitenkin tarkentua, että hellettä ei olisi luvassa, mutta rankkasateen mahdollisuus olisi suuri. Sade olisi varmasti juoksijalle näistä kahdesta pienempi paha, mutta hellepäivä toisi enemmän kannustajia reitin varrelle, mikä ainakin pidemmillä matkoilla olisi se kuudes kenttäpelaaja.

Tapahtuman ajoitukseen osui vielä sopivasti koulujen alkaminen, joten perheelliset popsivat ahnaasti flunssaa vastustavia tuotteita aina vitamiineista ja sinkkitableteista raakoihin valkosipulinkynsiin. Lopulta lähtöviivalta putosi pois vain kolme ATR Running Team -juoksijaa.

Tunnelma tiivistyy ja jännitys kasvaa juuri ennen kisan alkua

Aamulla aurinko vielä näyttäytyi pilvien takaa, mutta noin tuntia ennen starttia alkoi piristävä tihkusade. Enemmän juoksukisoissa käyneet olivat varautuneet kertakäyttösadetakein tai jätesäkein. Tässä kohtaa ruuhkautuivat myös tavaransäilytys ja vessajonot. Viisi minuuttia ennen lähtöä laulettiin vielä Maamme laulu (mattimyöhäiset kehuivat bajamajan akustiikkaa).

Lähtölaukauksen kajahtaessa lähtee juoksijamassa vyörymään pitkin jokirantaa

Tanssitytöt ja rytmikäs musiikki antavat itseluottamusta ja vauhti nousee huomaamatta. Kadunvarret ovat täynnä kannustavia ihmisiä, keli on puolipilvinen ja elämä tuntuu ihanalta. Miten nopeasti alkaakaan homma realisoitua. Hieman liian pitkällä askeleella aloitettu juoksusuoritus alkaa tuntua jo kolmen kilometrin kohdalla. Enää 39 km jäljellä, kun sykemittari nousee ensimmäisen kerran punaiselle sektorille. Tavoitteena oli, että punainen raja saavutettaisiin noin 35 km kohdalla. Hieman askelta lyhyemmäksi ja rauhallista hengittelyä, ”kyllä se syke siitä vielä laskee”-valehtelu alkaa.

Sataman kohdalla Ruissaloon mennessä taivas repeää ja vettä tulee todella reilusti

Lenkkarit kastuvat hetkessä läpimäriksi. Aurinkolasit pysyvät kuitenkin tiukasti päässä, koska imago. Sade loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin ja Ruissalon siltaa ylittäessä asvaltti on jo kuiva. Jos on joskus käynyt autolla Ruissalossa niin autotien profiilista ei huomaa samaa kuin juostessa. Ensimmäiset kolme kilometriä on loivaa ylämäkeä. Sen jälkeen tulee lyhyt tasainen vaihe, jossa saa vähän tasattua hengitystä ja taas alkaa ylämäki. Käsittämätöntä!

Kun ensimmäinen Ruissalon lenkki on heitetty ja tullaan takaisin satamaan, alkaa taas pieni tihkusade. Muutamalla oli jo juoksu vaihtunut kävelyyn ja jokainen ohitettu selkä antoi aavistuksen uskoa omaan tekemiseen. Kaikki tavoitteet olivat luonnollisesti jo romuttuneet liian reippaan aloituksen myötä ja nyt käytiin enää henkistä taistelua keskeyttämisestä. Keskustaan saapuessa kaduilla oli vielä reilusti kannustajia ja karnevaalitunnelma vei hetkeksi huomion pois hyytyneestä lihaksistosta. Väkinäinen hymy jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle kannustajalle.

Puolimaratonin juoksijat saapuivat maaliin teatterin edessä, täyden matkan juoksijat jatkoivat kohti majakkarantaa

Majakkarannan kiertäminen olikin jo yksinäisempää puuhaa. Maratonjuoksijoita on niin paljon vähemmän kuin puolimaratonin, että ratamerkinnät tulivat jo tarpeeseen, ettei eksy reitiltä. Juomapisteillä jaksettiin kannustaa positiivisesti, mutta väsynyt mieli alkoi kääntää ne negaatioiksi. Miten niin juoksu menee hyvin, jos jalka ei meinaa enää edes nousta maasta, koko ajan joku menee ohi ja joka paikkaan sattuu. Matkaa kuitenkin olisi vielä 15 km.

Jollakin itsevihan ja hulluuden voimin ihminen pääsee eteenpäin, vaikka joka solu huutaa lopettamista. Vatsalihakset ja etureidet ilmoittivat ensimmäisen kerran jo 24 km kohdalla, ettei voimaa enää ole, ja maitohapot ovat ottaneet vallan. Ehkä nämä olivat seurauksia toisistaan. Kun joku paikka väsyy, sitä muuttaa juoksuasentoaan ja saa käytettyä muita lihaksia.

Päässä pyöri ajatus: ”Ei enää ikinä”

Toinen kierros Ruissalossa oli huomattavasti ensimmäistä lyhyempi Majakkarannan lenkin ansiosta. Avonaisella Ruisrock-alueella vastatuuli tuntui todella kovalta. Vielä kerran sataman läpi ja kaikki hauska alkaa olla päätöksessä. Viimeisillä juomapisteillä tuli vielä kahmittua kaikki mahdolliset tarjottavat. Kiire oli ajat sitten unohtunut. Tavoitteena oli enää saada suoritus pois alta ja päästä makaamaan/istumaan/äidin kainaloon.

Kilometriviitat olivat nyt juoksijan puolella ja matka tulee pian päätökseen

Jokirannasta oli jo suurin osa kannattajista kadonnut viikonlopun askareisiin, joten kannustajia oli enää kourallinen. Sillä ei ollut enää merkitystä. Loppusuora on onneksi lievää alamäkeä, joten maaliin tullessa askel näyttää ehkä valehtelevan lennokkaalta. Jos joskus, niin nyt oli takki tyhjä. Paikallaan seisominen sattui, käveleminen sattui ja jopa istuminen sattui. Henkisesti tyhjä olo. Yllättävän pitkälle pystyy kehon viemään pelkän ajatuksen voimalla.

Maanantaina töissä kaikki jakoivat innostuneena kokemuksiaan ja tuntemuksiaan

Useat pääsivät tavoiteaikaansa ja vain muutamalla oli ollut matkan varrella yllättäviä vaivoja. Selkeästi monelle jäi nälkää seuraavaan kesään. Jos aloittaisi aktiivisen harjoittelun hieman aikaisemmin, niin ehkä sitä voisi taas mennä juoksemaan koko maratonin. Eihän se nyt niin paha kokemus ollut.

 

Kirjoittanut Ville Oksanen

ATR Soft on ohjelmistokehitystalo, joka tuottaa softaa tukemaan yritysten liiketoimintaa. Päätoimipisteemme sijaitsee Turussa ja toimimme myös Tampereella. Tuotteidemme jälleenmyyjiä löytyy Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Aasiasta ja Australiasta.

Seuraa meitä

© ATR Soft Oy : Joukahaisenkatu 1 : 20520 Turku : Finland : +358 20 712 9620 : atrsoft@atrsoft.com : atrsoft.com